Hymy (6.4.2005)

on arvokkain syntymälahja.

Puntari (7.3.2005)

Sanojen, tekojen tasapainoilua


Hellyyttä, kosketusta
verta juoksuttavia

Kehuja, totuuksia
sydäntä ravitsevia

voi täyttää vaa´an
itsetunnon ja mielen kuntosalissa

rakkaudella

Sekametelisoppa (1.3.2005)

Aineksia on vaikka muille jakaa.

Kysymys kuuluukin:
Missä järjestyksessä niitä tarvitaan?

Peräkamarista järki huutaa
tee näin!
Keittiössä tunne vastaa
ei, kun näin!

Sitten vielä se intuitio tulee sotkemaan koko sopan.

Lapsen suusta I (1.3.2005)

Kauas haaveillen

hetkeä elämättä
taakse katsoen
kolhuja väistämättä

kuljet Poikani rappusia elämän.

Reippailla askelilla
välillä kompuroiden
itsellesi nauraen
toteat muutoksen tulevan

vain päätä vaihtamalla.

Perhosten kourissa (28.1.2005)

Sinisiipi hentoinen

lentele rauhassa, pienoinen.

Sitruunaperhonen valoa tuo,
tähän päivään kipeään.

Perhosten kuningas,
ritareista uljin,
suojele ympäristöä,
jotta minulla on hyvä olla.

Yökkönen kiukkuinen,
lopeta jo syöksyminen,
huonommaksi olotilani aiheutat,
jännitystäni vain pahennat.

Ei se ikä vaan... (25.1.2005)

Kuinka vanha olet?


Kerron sen,

teen vielä lumilinnoja,
enkeleitä,
kärrynpyöriä,
kuperkeikkoja

Syön salaa jääpuikkoja,
varastettuja omenoita,
poimin kedoilta metsämansikoita

Iloitsen ystävistä,
vitseistä,
jäätelöstä,
karkeista

kuinka nuori siis olen?

Vuorella (24.1.2005)

Huudan

vastaat

teet juuri kuten minäkin.

Laulan
iloitsen

toimit ihan samoin.

Ajattele,
jos me kaikki olisimme
samanlaisia,
kaikuja vuorilla,
kuinka tylsiltä vaikuttaisimme?

Valintoja (24.1.2005)

Katso

oikealle
vasemmalle

Erota
oikea
väärästä

Ajattele järjellä
kuuntele sydäntäsi

valintoja elämä täynnä,
entä jos elämänvaltatie onkin yksisuuntainen?

Voimanlähde (24.1.2005)

Metsäinen kävely

kohti mäenrinnettä
sen takaa aurinko nousemassa
kuin valaisten määränpäätä.

Lämmön sekainen ilma
pisaroiden sekamelska
etsivät ja pakoilevat toisiaan
kuin hippaa leikkien.

Tuoksujen huumaa
kosteuden tuomaa
nenää kutittaa
kuin etsien tanssipaikkaa.

Auringon säteiden hyväily
oksa oksalta
kukoistamaan puun saa
kuin kutsuen halaamaan.

Voimatonna alkujaan
polkua kulkee konsanaan
takaisin määränpäästä palaa
täynnä energiaa pursuavaa.

Bongaus (21.1.2005)

Solisee, kuohuu

koski vieressä,
tulvii näkymä
ovista, ikkunoista.

Kosken vaahtoavat pyörteet,
pulputen virtaava vesi,
houkuttaa uteliaita temmeltäjiä.

Sukelluspuku päälle ja eväät mukaan,
pois ei sovi jäädä kukaan.

Sukeltelee,
ihan kuin leikkiäkseen,
välillä istahtaa,
kivelle eväitä syödäkseen.

Seurallisuutta ei puutu,
eikä kaukaisista katselijoista suutu.

Iloa silmille tämä ilmestys näkijälle tuottaa,
jos sen koskien kuohuista tavoittaa,
korville ehkä mielihyvää ääni tuottaa,
epämääräisesti ja voimakkaasti hohottaa.

Harvinainen tuttava,
kenelle tahansa,

on koskikara.

Projekti - Prosessi (11.1.2005)

Sanoja,

jotka saa hyvälle mielelle
tai
mielen ikävystymisen partaalle.

Todellisuudessa elämämme
on pullollaan projekteja,
niitä ei vain osata
sillä tavoin ajatella.

Kauppamatka jo yksinään,
on arjen suunnitelmia,
joka päättyy aikanaan.

Prosessiin se helposti sekoitetaan,
joka on toimintaa jatkuvaa,
jossa loppua ei ole tiedossa.

Aamukahvilla (10.1.2005)

Hiljaisuus.


Keskeytyy lattian alta kuuluvaan koputukseen.

Herää!

Astelen unenpöpperöisenä läpi pimeyden,
nenään tulvahtaa
ikää nähneiden sahanpurujen tuoksu.

Seinien raoista yrittää heikko auringonvalo
tehdä itselleen tilaa.
Valon suikale, jossa pienet tomuhiukkaset leikkivät
piirileikkiä kilpaa.

Askellan vintiltä alas natisevia portaita,
samalla varoen liukastumista,
kun aika on tehnyt tehtävänsä

puolikkaisiin ja keikkuviin hirsilankkuihin.

Oven avattua tervehdys on suloinen,
kissa kehräten puskee sääriäni,
käsi ojentuu silittämään.

Kasvoille leviää puuhellan lämpö,
niin pehmeänä ja kutsuvana.

Pöydällä odottaa se tuttu kahvikuppi
ja puuhellan ääressä isoäiti,
juuri se, joka harjanvarrella minut herätti.

Aamun viimeisenä vakioherätyksenä,
ah, aina niin hyvältä maistuva,
aito pannukahvi.

Miten ihanalta kaikki tuntuikaan,
elämä vielä edessäpäin.
Vuosia kulunut liian monia,
mutta on sentään muistoja unohtumattomia,
joita ei koskaan katoamaan saa.

Ystävyydelle! (9.1.2005)

Voi Rakas ystäväni,

tiedän tuskasi mustanpuhuvan,

ajatuksille muille ei ole aikaa,
kipeät mietteet lisää päätä sekoittaa
ja olotilan hätääntymään saa.

Miten oikein jaksan?
Mistä löydän voimaa?
Miten jaksan olla lapsille tukena?
Miten itseni töihin kokoan?

Meitä kohtalon tovereita on valitettavan monia,
rakkaan menetys koskettaa, repii lujaa.

Kamalaa sanoa,
mutta siihen auttaa vain aika.
Ystävät onneksi on tukena,
mutta niitäkään ei ole jokaisella.

Joku haluaa hiljentyä ihan yksin,
joku kaipaa heti joukkoon ystävien.

Meitä ihmisiä kun on niin erilaisia,
ei ole yhtä ja samaa kaavaa,
joka koskettaisi kaikkia.

Lohdutusta, olkapäätä, kuuntelijaa
sanoja, tukea, vierellä kulkijaa
voin Sinulle tarjota,

kun olet valmis,

ottamaan apuni vastaan!

Paluu arkeen (8.1.2005)

Nauravat silmät taas tuikkivat,


välillä iloa,
välillä nahistelua,

mutta niin ihanaa arkea,

kun lapset on taas kotona.

Kauanko vielä (5.1.2005)

Kauanko vielä

pitää odottaa sitä,


kun taas saa odottaa.

Tähdenlento (31.12.2004)

Katselen taivaalle pimenevään,

jossain kirkkaan tähden nään.

Samaistun tähteen ja sieltä maailmaa katselen,
toivoen, että voin tuoda,

jollekin,

joka hetkellä lennon,

muistaa sydämeensä toivoa,

Onnen.

Kielen ravinnon metsästys (28.12.2004)

Metsäpolun hiljaisuus,


sielun kosketus,

sisäisen äänen kajastus,

täyttää mielen,
ravitsee kielen

ja taas on ihanaa jatkaa kirjoittamista!

Käden voimalla (27.12.2004)

Kaunista, niin ihanaa

oli pyyntösi pienoinen.
Unettomuuden alkavan,
toivon sinulta poistuvan.

Nostan kämmenet kohti taivasta
kohti Korkeinta,
jotta unihiekan täyttämistä käsistä
virtaa luoksesi unta.

Tiedän tämän toimivan,
kun taas apuani uudelleen tunnut tarvitsevan.
Edestäni sen ikuisella ystävyydellä löydän,
kun ihmismielesi uuteen virkistävään päivään tuuditan.

Esirippu (27.12.2004)

Odotuksen hetki,

tyhjyys, hiljaisuus.

Esiripun retki,
pimeys, filmin kajo, valaistus.

Käsinkosketeltava tilaisuus,
sylien täyttämä avaruus.

Väärä valinta, väärä elokuva,
mielialalle sopimaton summa.

Elämän tarkoitus (27.12.2004)

Elämän tarkoitus:


opetella tuskan karkoitus,

sydämen paikkaus

ja

menneisyyden teippaus,

jotta

ilo,onni ja rakkaus

voivat tehdä taas sydämen kaappauksen.

Sisäinen rauha (26.12.2004)

Hiljaisuus,

sanattomuus

ravitsee sielua
mieltä
sydäntä...

ja vie kohti sisäistä tyyneyttä.

Isoäidin ilmestys (26.12.2004)

Pieni siemen ihmisalun

kasvoi masussani.
Samalla suuri elävä sukupuuni
väheni yhdellä rakkaallani.

En ehtinyt sanoa hyvästi,
et ehtinyt tietää elämän jatkuvuudesta sisälläni.

Kuitenkin,
hymyilit unessani
ihan kuin
ilmoittaen, että

Tiedät.

Netin varjopuoli

Lehdissä, radiossa, teeveessä,

kehoitetaan suojelemaan luontoa, eläimiä,

mutta kuka suojelee lapsia ja nuoria,
joiden vanhemmat

eivät osaa,
halua,
ehdi,

opetella käyttämään tietokonetta ja nettiä?

Aika lapsuuden (24.12.2004)

Astelen pitkin kotipolkua,

maalaismaisemaa, määränpäättä.
Ilosta kuuntelen lumen narsketta,
jaloistain, täydenkuun aikaan.

Muistelen lapsuutta, korkeiden nietosten,
lumista aikaa, ihanuuden.

Avara pelto siinsi kutsuen,
kaivamaan lapioilla luolia hangille.
Kimaltavat lumihiutaleet,
laskeutuivat leijaillen kasoille.

Ihailtiin kirkasta aurinkoa,
selällään maaten kohti taivasta.
Ihailtiin leijuvia hiutaleita,
samalla tehden lumienkuleita.

Lasketeltiin minisuksilla joella,
luisteltiin tulvien peittämillä mailla.
Seilattiin huoletta ja iloisella mielellä,
mutta ei nykypäivän lelumerillä.

Lapsena tekemistä riitti aina,
kun vain jaksoi ideoida.
Mitä tekisin, kuului harvoin,
aikanani, lapsuuden.

Sukupolvien silta (23.12.2004)

Katso, tutkiskele sukuasi, taakse vanhempiesi.

Mistä nimeni on lähtöisin, millaisia leikkejä silloin leikittiin?

Vastauksia joudut jopa kyselemällä etsimään,
ehkä niitä ei löydy tai ne on helppo löytää.

Kysy isovanhemmiltasi, ne haluavat varmasti auttaa.
Tähän kuluttamasi aika kun on heille korvaamatonta

koska katsohan,

toit kaksi sukupolvea taasen astetta lähemmäs toisiaan.

Kiire (23.12.2004)

On aika ihanan juhlien,

vaikka se pitäisi viettää rauhoittuen.

Kiire tulvii ovista ikkunoista,
ihmiset ikävystyy jonoissa.

Ei hymynhäivää, ystävällisyyttä.
Joka hetki vaatii sinulta kärsivällisyyttä.

Seisahdu hetkeksi ja kuuntele ääniä lapsien,
iloa, naurua, leikin riemua.

Muistele hauskoja aikoja lapsuuden
kotona, koulussa, kavereiden luona.

Ennen kuin huomaatkaan,
hymyilet, ja kiirettä ei ole enää laisinkaan.

Hetkessä (23.12.2004)

Iloitsin, mutta en ollut läsnä

Nauroin, mutta en muista enää vitsiä
Surin, mutta ei tullut kyyneliä
Vihasin, ihan syyttä.

Elämä lipui ohitse
eläen tulevassa, menneissä,
nyt vasta tiedän, mitä on elää hetkessä.
Nauttien tästä kuluvasta tunnista, päivästä.

Miksi ihmeessä ihmisen pitää ensin kaikki kantapään kautta oppia,
jotta joka ihmissuhteesta, lapsista ja koko elämästä osaa oikealla tavalla nauttia?