Astelen pitkin kotipolkua,
maalaismaisemaa, määränpäättä.
Ilosta kuuntelen lumen narsketta,
jaloistain, täydenkuun aikaan.
Muistelen lapsuutta, korkeiden nietosten,
lumista aikaa, ihanuuden.
Avara pelto siinsi kutsuen,
kaivamaan lapioilla luolia hangille.
Kimaltavat lumihiutaleet,
laskeutuivat leijaillen kasoille.
Ihailtiin kirkasta aurinkoa,
selällään maaten kohti taivasta.
Ihailtiin leijuvia hiutaleita,
samalla tehden lumienkuleita.
Lasketeltiin minisuksilla joella,
luisteltiin tulvien peittämillä mailla.
Seilattiin huoletta ja iloisella mielellä,
mutta ei nykypäivän lelumerillä.
Lapsena tekemistä riitti aina,
kun vain jaksoi ideoida.
Mitä tekisin, kuului harvoin,
aikanani, lapsuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti