Iloitsin, mutta en ollut läsnä
Nauroin, mutta en muista enää vitsiä
Surin, mutta ei tullut kyyneliä
Vihasin, ihan syyttä.
Elämä lipui ohitse
eläen tulevassa, menneissä,
nyt vasta tiedän, mitä on elää hetkessä.
Nauttien tästä kuluvasta tunnista, päivästä.
Miksi ihmeessä ihmisen pitää ensin kaikki kantapään kautta oppia,
jotta joka ihmissuhteesta, lapsista ja koko elämästä osaa oikealla tavalla nauttia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti