Voi Rakas ystäväni,
tiedän tuskasi mustanpuhuvan,
ajatuksille muille ei ole aikaa,
kipeät mietteet lisää päätä sekoittaa
ja olotilan hätääntymään saa.
Miten oikein jaksan?
Mistä löydän voimaa?
Miten jaksan olla lapsille tukena?
Miten itseni töihin kokoan?
Meitä kohtalon tovereita on valitettavan monia,
rakkaan menetys koskettaa, repii lujaa.
Kamalaa sanoa,
mutta siihen auttaa vain aika.
Ystävät onneksi on tukena,
mutta niitäkään ei ole jokaisella.
Joku haluaa hiljentyä ihan yksin,
joku kaipaa heti joukkoon ystävien.
Meitä ihmisiä kun on niin erilaisia,
ei ole yhtä ja samaa kaavaa,
joka koskettaisi kaikkia.
Lohdutusta, olkapäätä, kuuntelijaa
sanoja, tukea, vierellä kulkijaa
voin Sinulle tarjota,
kun olet valmis,
ottamaan apuni vastaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti